Web ja kääntäminen [Web and translation]
Sisällysluettelo
World Wide Webistä (WWW) tehtiin virallinen esitys maaliskuussa 1989 (http://info.cern.ch/Proposal.html), ja sen otti käyttöön Sir Tim Berners-Lee Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERNistä toukokuussa 1990 (http://info.cern.ch/). Esitetty ratkaisu tarjosi hypoteettista mahdollisuutta helppoon tiedon jakamiseen internetissä käyttämällä hyperlinkkejä sisältävää hypertekstiä, joka oli koodattavissa, katsottavissa ja noudettavissa hypertekstin siirtoprotokollan (HTTP), hypertekstin merkintäkielen (HTML) ja verkkoselaimen avulla. Internet, TCP/IP-yhteyskäytäntöihin perustuva maailmanlaajuinen toisiinsa yhdistettyjen tietoverkkojen järjestelmä, oli ollut olemassa jo noin 30 vuotta ennen ”webiä”. Web, josta tuli aikanaan käytetyin osa tätä laajempaa internetiä, avattiin yleiseen käyttöön vuonna 1991. Ensimmäinen graafisen käyttöliittymän sisältävä selain, Mosaic, julkaistiin vuonna 1993, ja sen kuvake- ja grafiikkapohjainen käyttöliittymä mahdollisti intuitiivisemman webin käyttämisen kuin aiemmat tekstikomentoihin perustuvat selaimet. Kahdessakymmenessä vuodessa web on kehittynyt staattisten verkkosivujen tietovarastosta dynaamiseksi ja vuorovaikutteiseksi ympäristöksi (web 2.0), joka sisältää sosiaalisia verkostoitumissivustoja, multimediasisällön jakamissivustoja ja moninaista reaaliaikaista viestintää, jota prosessoivat erilaiset palvelimet, tietokannat ja sisällönhallintajärjestelmät. Semanttista webiä, ja laajemmin web 3.0:aa, puolestaan kehitetään sen massadatan (big data) käsittelyn ja hyödyntämisen tehostamiseen, jota sisällöntuottajat, kuluttajat, tuottaja-kuluttajat ja käyttäjät ympäri maailmaa luovat useilla kielillä. Pitkälle kehitettyjen hakukoneiden, tiedonlouhinnan ja visualisointiteknologioiden kehityksen päämääränä on etsiä, löytää, jakaa, yhdistää ja visualisoida dataa entistä helpommin. Nopeaa kehitystä jatkavat myös web-teknologiat ja -standardit (kuten XML-merkintäkieli, OWL-ontologiakieli, RDF-kuvailukehys ja WCAG-saavutettavuusohjeistus), joita käytetään yritysten kehityshankkeissa, akateemisissa tutkimusprojekteissa ja kansainvälisissä organisaatioissa, kuten W3C:ssä, Unicode Consortiumissa ja ICANNissa.