Ääni ja kääntäminen [Voices in translation]
Sisällysluettelo
Äänen käsitettä on käännöstieteessä käytetty monessa eri merkityksessä. Sillä on viitattu vertauskuvallisesti useisiin erilaisiin kirjoitetussa tekstissä esiintyviin ääniin, kuten tekijöiden, kääntäjien, tulkkien, kertojien, henkilöhahmojen ja jopa tutkijoiden ääniin, kuten esimerkiksi New Voices in Translation Studies -lehden nimessä. Lisäksi äänellä on viitattu konkreettisesti tulkkien, dubbausta tekevien ääninäyttelijöiden ja käännettyjä musiikkikappaleita tai näytelmiä esittävien laulajien tai näyttelijöiden fysikaalisiin ääniin (Anderman 2007; ks. Näytelmäkääntäminen (Drama translation), Musiikki ja kääntäminen (Music and translation), Dubbaus ja voice over (Voiceover and dubbing). Läheisiä ja osittain päällekkäisiä käsitteitä ovat muun muassa tyyli (ks. Baker 2000, ks. myös Tyylintutkimus ja kääntäminen [Stylistics and translation]), näkyvyys (ja näkymättömyys) (Visibility (and invisibility)), toimijuus (ks. Kääntämisen toimijat [Agents of translation]), kääntäjän ”läsnäolo” tekstissä (May 1994) ja puheen esittäminen (Folkart 1991). Jotkin käännöstieteessä käytetyt äänen määritelmät ovat selkeästi lainautuneet muilta aloilta, kuten kielitieteestä, kirjallisuustieteestä, antropologiasta ja jälkikoloniaalisesta tutkimuksesta.