Termillä jälkieditointi tarkoitetaan konekääntimellä (Machine translation today) automaattisesti käännetyn tekstin tarkistamista eli revisointia. Jälkieditoinnilla tarkoitetaan perinteisesti sitä, että revisoinnin aikana editoija, joka on yleensä koulutettu kääntäjä, vertailee lähdetekstiä konekääntimen luomaan raakakäännökseen ja tunnistaa siinä esiintyviä virheitä, kuten poistoja, ei-toivottuja lisäyksiä sekä kieliopillisia ja tyylillisiä virheitä, ja korjaa nämä virheet. Vaikka konekääntimiä on kehitetty jo vuosikymmeniä, vasta 1980-luvulla ne olivat riittävän kehittyneitä tosielämän käännöstilanteisiin. Samoihin aikoihin tuli käyttöön jälkieditoinnin käsite (ks. esim. Vasconcellos 1985; Wagner 1985). Tällöin yleisimpänä tapana oli syöttää koko teksti konekääntimeen ja sitten editoida konekäännetty teksti jälkikäteen. Tämän takia prosessia kutsutaankin nimenomaan jälkieditoinniksi. Nykyään konekääntimille on olemassa erilaisia käyttötapoja ja tästä johtuen jälkieditoinnin soveltuvuutta terminä on kyseenalaistettu (lisää aiheesta alaluvussa 2.4). Kaikesta huolimatta jälkieditointi on vieläkin hyvin yleisesti käytetty termi ja todennäköisesti se tulee pysymään yleisessä käytössä vielä ainakin jonkin aikaa. Jälkieditointi on periaatteessa yksi käännöksien revisoinnin (Revision) eli tekstintarkistuksen muoto. Ainoana poikkeuksena on se, että jälkieditoija revisoi konekääntimen eikä ihmisen tuottamaa käännöstä. Konekääntimen tuottaman käännöksen revisointi eroaa normaalista revisoinnista siten, että konekääntimen tuottamat virheet ovat erilaisia verrattuna ihmiskääntäjän tekemiin virheisiin.