Monikielisyys ymmärretään “kahden tai useamman kielen rinnakkaiseksi esiintymiseksi” (tekstissä, yksilössä tai yhteiskunnassa), ja kääntäminen määritellään perinteisesti ”yhden kielen korvaamiseksi toisella” (Grutman 2009: 182). Tästä johtuen kääntäminen ja monikielisyys ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa. Monikielisyyden ytimestä löytyy kääntäminen. On kuitenkin yllättävää, kuinka hiljattain kääntämistä ja monikielisyyttä on alettu tarkastella suhteessa toisiinsa. Grutman (2009) ylläpitää edelleen selkeää kahtiajakoa näiden välillä. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana monikielisyyden ja kääntämisen välisiä yhteyksiä on kuitenkin alettu tutkia. Viimeaikaiset julkaisut ovat käsitelleet kattavasti eri aloja ja aiheita, esimerkkeinä kaunokirjallinen kääntäminen, AV-kääntäminen, lokalisointi, kielenhallinta [language management], asioimistulkkaus ja kielipolitiikka, sekä laajalti eri maantieteellisiä ja institutionaalisia konteksteja, kuten Australia, Etelä-Afrikka, Nigeria, Israel, Yhdistyneet kansakunnat ja EU. Tässä artikkelissa pohditaan kääntämisen ja monikielisyyden monitahoisia yhteyksiä tekstien, instituutioiden ja yhteiskuntien tasoilla – tasoilla, jotka ovat käytännössä perustavanlaatuisesti limittyneet keskenään.