Intersemioottisella kääntämisellä viitataan eri merkkijärjestelmien välillä tapahtuvaan kääntämiseen, mistä on kyse esimerkiksi silloin, kun kuvamuodossa esitetty viesti sanallistetaan tai kun romaanista tehdään elokuva-adaptaatio. Käsitteellä on huomattavaa päällekkäisyyttä intermediaalisen kääntämisen, transposition, adaptaation (Adaptation) ja vastaavien käsitteiden kanssa, ja käytetyn termin valintaan vaikuttaa tutkijan oma akateeminen tausta (kuten intermediaalisuuden tutkimus, adaptaatiotutkimus, siirron tutkimus [Transfer and transfer studies], taiteidenvälinen tutkimus, kääntämisen semiotiikka [Semiotics and translation] jne.). Sanataideteokseen sisältyvästä visuaalisen teoksen sanallisesta kuvauksesta eli ekfrasiksesta puhuessaan Claus Clüver esimerkiksi toteaa, että ”ekfrasiksen eri muodoissa on kyse intermediaalisesta tai intersemioottisesta tekstin transpositiosta eri muodossa tai merkkijärjestelmässä olevaksi itsenäiseksi tekstiksi” (Clüver 2007: 24, oma käännös). Nicola Dusi määrittelee intermediaalisuuden ”asetelmiksi, jotka liittyvät eri ilmaisumuotojen välisten rajojen ylittämiseen” (Dusi 2015: 122, oma käännös), eli tästä näkökulmasta hän pitää intermediaalisuutta synonyymina intersemioottiselle kääntämiselle.