Käännöksen – kaunokirjallisen teoksen, pakkausselosteen tai ruututekstinkään – tuottaminen ei tapahdu pelkästään kääntäjän mielessä, täysin hänen ympäristöstään riippumatta. Kääntämiseen liittyy väistämättä erilaisia työkaluja aina perinteisestä paperin ja kynän yhdistelmästä monimutkaiseen teknologiaan, joka hyödyntää käännösmuisteja ja adaptiivisiin neuroverkkoihin perustuvaa konekääntämistä (Machine Translation). Jokainen, joka on ollut tekemisissä kääntämisen kanssa viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana tietää, että sähköiset tietolähteet, kieliteknologia sekä ihmisen ja koneen välinen vuorovaikutus ovat erottamattomia kääntämisen osia. Ihmisen ja koneen välistä vuorovaikutusta tarkastellaan usein ergonomian tieteenalalla. Yleisesti ottaen ergonomia pyrkii Kansainvälisen ergonomiayhdistyksen (IEA) määritelmän mukaan ”ymmärtämään ihmisen ja muiden järjestelmään kuuluvien elementtien välistä vuorovaikutusta” (oma käännös). Kääntämisessä järjestelmän muihin elementteihin eivät kuulu pelkästään lähdetekstit, rinnakkaistekstit, erilaiset tietolähteet, tietokoneohjelmat, tietokoneet ja muut välineet; niihin kuuluvat myös kääntäjän fyysinen, sosiaalinen ja organisatorinen ympäristö.