Vaikka audiovisuaalinen kääntäminen (AV-kääntäminen) on suhteellisen uusi tulija käännöstieteen kentällä, on se siirtynyt keskeiseen asemaan viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. AV-kääntämisen ensimmäinen muoto oli mykkäelokuvien välitekstien kääntäminen, mutta 1920-luvun äänielokuvien myötä kääntämiseltä vaadittiin enemmän ja elokuviin oli tarjottava käännös (jotta niiden vienti olisi mahdollista, etenkin USA:sta muille elokuvamarkkinoille). Monia eri kääntämisen muotoja kokeiltiin, jopa useita eri kieliversioita yhdestä ja samasta elokuvasta, mutta tekstitys ja dubbaus muodostuivat suosituimmiksi tavoiksi kääntää. Valinta näiden kahden välillä syntyi jokaisessa kohdemaassa taloudellisten, ideologisten ja käytännöllisten tekijöiden myötä. Ensimmäiset tutkimusjulkaisut AV-kääntämisestä tehtiin 1950-luvun puolivälillä ja 1960-luvulla, mutta varsinainen tutkimus- ja julkaisubuumi alkoi kunnolla vasta 1990-luvun alkupuolella.